Rapujuhlat, tilliviinaa ja aamun askareena rapuliemi

Rapujuhlat ovat loppukesän huipennus ja kun aikaisin aloittaa, niin ehtii vielä ottaa alkusyksystä uusiksi. Tällä kertaa nautimme ravut vain perheen kesken ilman suurempaa hössötystä tai lisukkeita. Ravut saivat olla paahtoleivän kanssa pääosassa ja sen verran nyt säästimme, että ostimme ravut pakasterapuina - tosin isoimmat mahdolliset. Pienet ja keskikokoiset voi mielestäni suosiolla jättää kaupan pakkaseen, ellei päätarkoitus ole tehdä rapukeittoa ja rapulientä. Näissäkin saksipanssari oli turhan kova, mutta saksilihaa sentään löytyi. 

Pakasterapujen elvytysliemi

Vaikka tosi tuoreina itsekeitetyt ravut ovat parasta mitä tiedän - niin nyt perheen kesken päädyttiin kaupan pakastealtaalle. Sen verran kovat olivat hinnat vielä pääkaupunkiseudulla tuoreiden rapujen kohdalla. Eivät nämä maussa nyt niin paljon jälkeen jäänyt. Tärkeintä on sulattaa ne rauhassa ja elvyttää vuorokauden liemessä jääkaapissa ennen rapujuhlia. Tämä vie noin 2 vuorokautta. Liemiä on erilaisia, itse pidän tästä ihan perinteisestä.

2 l vettä

3 rkl merisuolaa (rakeista)

2 rkl sokeria

runsaasti kruununtilliä (keittämiseen)

tilliä

Sulata rapuja reilu vuorokausi, jotta neste on sulanut. Kiehauta vesi suola, sokeri ja kattilassa. Lisää kruununtilli, siirrä kattila pois levyltä ja anna hautua noin reilu 5 minuuttia. Nosta tilli pois ja jäähdytä liemi.

Kaada pakasteravuista neste pois ja lisää ne jäähdytettyyn liemeen. Leikkaa vielä tilliä liemen joukkoon ja siirrä jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Tarjoa ravut, paahtoleivän, tillin, aidon voin ja snapsin kera! Tällä kertaa testissä oli Provenan gluteeniton kaurapaahtoleipä, joka rapeaksi paahdettuna toimi varsin hyvin.

Tilliviina

En erityisemmin itse pidä Marskin ryypystä ja tällä kertaa vain ostimme pienen pullon kirkasta, työnsin sinne muutaman tillin oksan. Annoin maustua vuorokauden huoneenlämmössä ja laittaessani ravut elvytysliemeen, siirsin pullon ja snapsilasit pakkaseen.

Seuraavana aamuna - eli Rapuliemen valmistus

Kaikkihan tietävät, että rapuja syödessä päät tulee erotella lautasen reunalle - ammattilaiset jopa kokoavat ravut lähes täydellisesti alkuperäiseen muotoon. Ja miksi näin tehdään? Ehkä koko ravun kokoaminen on elvistelyä, mutta alunperin tapa on tullut siitä, että muu pöytäseurua voi laskea kunkin syömän määrän, ettei kukaan rohmua toisen kallista herkkua. Mutta kotioloissa tämä on helppo tapa erotella päät kuoripanssareista ja saksista, koska niistä valmistetaan herkullinen liemi seuraavana aamuna. Tähän on monta reseptiä, itse tein näin, koska meni käyttöön heti.

Eilisistä kilon verran painaneista ravuista kuoret (ei päitä)

2 sipulia

2 valkosipulia

2 porkkanaa

1 varsisellerin varsi

n. 2 dl valkoviiniä

2 rkl tomaattipyrettä

2 laakerinlehteä

tuoretta timjamia 1-2 oksaa tai kuivattua hyppysellinen

nippu tillin ja persiljan varsia

4 kokonaista valkopippuria

1 1/2 l vettä tai kalalientä (huom. keliaakikot on ss-tuote jos teette kuutiosta!)

 öljyä

Paahda ravun kuoria ruokailun jälkeen tai heti aamulla uunissa tunnin verran noin 125 asteessa. Jos et käytä kuoria heti siirrä ne pakkaseen odottamaan käyttöä. 

Leikkaa kasvikset isoiksi paloiksi. Murskaa kuoria hieman pienemmiksi. Kuullota kasviksia hetki  öljyssä ja lisää ravun kuoret. Jatka kuullottamista hetki. Lisää valkoviini ja anna sen kiehua puoleen. Lisää tomaattipyree, mausteet sekä vettä niin paljon, että kasvikset ja ravunkuoret peittyvät. Keitä n. 30 minuuttia ja siivilöi. Mikäli haluat voimakkaamman maun kuten minä - jatka liemen keittämistä kasaan, kunnes se on mielestäsi sopivaa. 

Kaappien tyhjennystä ja sen täydellisen wok-kastikkeen metsästys

Tässä reseptissä ei ole oikeastaan mitään muuta ihmeellistä kuin tuo kastike. Kuulun niihin, jotka rakastavat kastikkeita, mutta vierastavat valmishöttöjä. En siis halua maustaa kasviksiani sweet chili-kastikkeella tms. Myös kaupan valmiit kastikkeet tuntuvat olevan lähinnä soijaa - ja sitä meiltä löytyy kotoakin.

Mutta sitten se ongelma. Miellän wokin lähinnä pikaruuaksi, eli mitään järkyttäviä kastikeväännöksi en jaksa/ehdi tehdä. Nyt kuitenkin löysin reseptin, joka oli helppo ja nopea. Ainekset ovat myös sellaiset, joita meiltä löytyy pääsääntöisesti aina kaapista. Hieman muokkasin (yllätys) ja vähensin sokerin määrää. Kokeilkaa tekin oli yllättävän hyvää.

Wok ja täydellisen kastikkeen metsästys

Wokkiin tuli tällä kertaa:
porkkanaa

sieniä

paprikaa

parsakaalia

sipulia

papuja

jättikatkarapuja

sesam/pähkinäöljyä

Kastike:

1 rkl kalakastiketta

1 rkl osterikastiketta

2 rkl paksua tummaa soijaa

2 rkl ruokokidesokeria

1 rkl raastettua inkivääriä

n. 1/2 dl sitruunanmehua (1 sitruuna)

1 dl vettä 

Tee ensin kastike. Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Lisää muut aineet ja siirrä sivuun odottamaan.

Sulata ja puhdista jättikatkaravut. Vaikka grillatessa kypsennän ne kuorineen, niin wokkia varten kuorin ravut etukäteen ja poistan suolen viiltämällä selkäpuolelle viillon ja nappaamalla tumman suolen pois. Tämä helpottaa syömistä. Leikkaa valitsemasi vihannekset ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna pannu todella kuumaksi ja wokkaa vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Lisää viimeisenä jättikatkaravut ja kypsennä ne punaisiksi. Lisää kastike ja nauti riisinuudeleiden kera.

Aasialaisia simpukoita

Äippä on kärsinyt kipuilusta, mutta minikokki teki simpukoita. Osaa nyt koputella ja putsata. Tällä kertaa tehtiin aasialaisittain. Olivat hirvittävän hyviä. Suosittelen, rohkeasti vain tekemään. 

Ohje on suht suoraan HS:n sivuilta tosin itse keitettiin aluksi auki ja kiehautettiin kunnon kastike. Myös mausteita käytettiin enemmän. 

Santa Fe - chilikeitto

Tästä keitosta on tullut minulle lohturuoka. Resepti on bongattu aikoinaan Sara La Fountainin à la Sara - keittokirjasta, jossa on alunperin käytetty keittoon 300 g naudanpaistikuutioita. Me kuitenkin korvaamme ne joko katkaravuilla tai useimmiten kikherneillä. Reiluuden vuoksi vihjaan, että samaa on tehty myös täällä. Omaa versiotani olen muokannut Saran kirjasta makuuni sopivaksi. Mutta mausteista ja mielettömän koukuttavaa keittoa. Sopii makujen myötä hyvin talviseen lämmittelyyn. 

2 sipulia tai 1 iso silputtuna
4-6 valkosipulinkynttä silputtuna (veitsellä!)
1 1/2 dl kuivia kikherneitä liotettuina ja keitettyinä tai

pkt valmiita tai n. 300 g isoja katkarapuja 

1/2 dl tomaattipyrettä
400 g tomaattimurskaa

8 dl vahvaa kasvislientä
1 1/2 rkl jeeraa
1 tl korianteria
2 tl savustettua paprikaa (tai tavallista)
1-2 tl laadukkasta chilirouhetta
suolaa
pari tippaa tabascoa tms.
1 limen mehu
suolaa, hippunen sokeria tasaamaan happamuutta
pakastemaissia

Lisukkeina ehdottomat:
tuoretta korianteri silputtuna
limen mehua
nachoja

vaihtoehtoisesti myös:
avokadoa kuutioituna

ranskankermaa (oatly)

juustoraastetta

Kuullota sipulit ja tomaattipyre. Lisää mausteet (jeera, korianteri, paprika ja chili) ja anna kuullottua hetki. Lisää tomaattimurska ja kuumennettu kasvisliemi sekä ripaus sokeria. Anna porista hiljalleen puolisen tuntia. Mausta liemi limella,  tarkistaen suola sekä sokeri ja lisää tarvittaessa niitä sekä tabascoa. Lisää keitetyt kikherneet ja maissi tai (katkaravut kts. alla) ja maissi. Anna makujen tasaantua ja tarjoa lisukkeiden kanssa. Keitto paranee vanhetessaan.. mutta varsinkin jos käytät katkarapuja, ne kannattaa laittaa sulatettuina annos kerrallaan. Muuten sitkistyvät ja muuttuvat pahanmakuisiksi.